Kaikki tekstit @Maria. Kopionti kielletty.

Oletko huomannut sen arven rinnassani? Oletko tuntenut ne arvet käsissäni? Kaikki ne kertovat elämästäni, ne kertovat siitä puolesta josta et ole koskaan kysynyt, siitä josta en ole koskaan kertonut. Joskus tulee päivä kun kysyt enkä tiedä kuinka kertoa. Kerronko totuuden vai kerronko sen saman jonka muillekkin? Paljonko kestät, paljonko välität, mutta tärkein uskotko?

Arvet käsissäni kertovat taistelusta kuoleman kanssa, arvet rinnassani taistelusta rakkauden kanssa. Kenenkään ei enää pitänyt niitä nähdä, kenenkään ei pitänyt enää tarinaani kuulla. Ne suurrimat arvet kasvavat sisällä syvällä sydämmessä. Ne arvet eivät koskaan lähde. Tuo arpi rinnassani haalistuu, arvet käsissäni hukkuvat, mutta arvet sielussani, sydämessäni pysyvät. Ehkä joskus kerron jos haluat kuulla, ehkä joskus hieman kaunistelen totuutta koska et kestä sitä kaikkea. Jos kertoisin kaiken, katoaisit mutta jos en kerro mitään et tiedä etkä tunne elämääni.

Se kesti kauan, se vei voimani mutta vihdoin sain ne valmiiksi.Kukaan ei enää riko muurejani, ei tukehduta sieluani. Sydämeni arvet ovat ikuiset, sieluni repaleita ei voi korjata. Ketään en halua enään itseäni rikkomaan, henkeäni viemään. Vihdoin kun sain tämän valmiiksi, uskalsin pysähtyä aloilleni, kuulin rapinaa. Jossain oli tunkeilija. Metsästin päivät, metsästin yöt. Vihdoin kun löysin oli jo myöhäistä. Se oli nakertanut reiän, kolon muuriini. SInä tulit siittä, epäröimättä saapastelit vierelleni ja suutelit. Miten enää voin muurejani vahvistaa kun pääsit sisälle? Ole kiltti mene pois. Pyydän älä satuta.

Käsien vapina, sydämen lyönnit. Ne koittavat paljastaa minut. Hiljaa tasaan pulssini, hiljaa vakautan käteni. Et saa tietää että olet jo päässyt liian lähelle. Niin lähelle että voit satuttaa. Sinun ei pitänyt päästä! Sinun piti vain olla ja pitää hyvänä, pitää yksinäisyys poissa. Miksi annoit ihastua? Älä anna rakastua. Lähden ennen sitä, en uskalla enää.

 

Kätesi ympärilläni, huulesi huulillani. Se tunne sisälläni, kertoo liikaa. Muurit joita kasvatin sinun takiasi ovat romahtamassa, kivi kiveltä ne antavat periksi. Tiedät ne sanat, kosketuksen. Yksi on vielä, et tiedä. En luovuta, en anna muurien murtua. Jos ne romahtavat on pakko paeta, en usko että jaksaisit, en usko että itse jaksaisin. Siksi en luovuta, elämäni on nyt ja tässä, en halua enempäää, en tarvitse. Älä siis riko muuriani, heitä pois ne aseet joilla olet sitä hajoittanut. Jätä se tunne mutta unohda ne sanat.

 

Sade hakkaa lasiin, puut taipuvat myrskyn edellä. Katselen jälkiä pihatiellä, pientä savuvanaa ilmassa. Lähdit taas, tulet kohta. Milloin se päivä koittaa kun en enää jaksa? En jaksa että lähdet että tulet kun haluat? Sitä päivää pelkään koska se päivä sytyttää myrskyn sydämessäni ja olen jo luvannut että annan sen palaa loppuun, pakenen, unohdan. Ainakin yritän.

 

Hiljaa katson tulta, kuinka liekit nuolevat kaarnaa, polttavat sen mustaksi. Hiljaa puhallan tuhkaa, kuuntelen sateen ropinaa. Jokin minussa luovutti, sen ei pitänyt mennä näin. Yksi muuri murtui, yksi pieni lohkare antoi periksi. Hiljaa hiivit välistä. Nyt odotan koska lyöt sydämeni liekkeihin, saat rakastumaan ja milloin se on enää ohutta tuhkaa leijumassa toiveiden päällä. Milloin se liekki sammuu ja jään taas kylmään ja mustaan yksin. Odottaen.

 

Kuin tikari olisi isketty rintaani, kuin köysi kiristetty kaulaani, tunnen kuihtuvani pois, tunnen kaiken valuvan sormieni välistä, huomaan kaiken menneen.

Kopionti kielletty

@2008Maria

Hiljaa ymmärrän että se on ohi, hiljaa hyväksyn että olet poissa, hiljaa nielen kyyneleeni etten vaikuttaisi heikolta, hiljaa vaivun yksinäisyyteen mutta hiljaa jokin herää sisälläni, hiljaa muistan että olen elossa.

Kopionti kielletty

@2008Maria

 

Päivä päivältä tunnen sen tunteen hiipuvan, päivä päivältä tunnen kaipauksen kasvavan, päivä päivältä ajaudun luotasi. Hiljaisina hetkinä muistan kaiken entisen, muistan perhoset, säkennöinnin, muistan sanat ja muistan sinut. Herään taas tähän aamuun katson viereeni ja näen muukalaisen, näen jonkun joka vain muistuttaa sinusta, jonkun joka ei tunnu enää samalta. Päivällä kaipaan kosketustasi, kaipaan suudelmiasi, kaipaan tuoksuasi. Illalla muistan että et ole enää siinä, minä en ole enää tässä, olemme muuttneet, olemme eksyneet, olemme kadonneet toisiltamme.

Kopionti kielletty

@2008 Maria

 

Voin haistaa entisen, se tuoksuu aamulla ulkona kun kukaan muu ei ole vielä herännyt, se tuoksuu illalla kun takasta ovat puut palaneet, se tuoksuu vielä mutta en enää löydä sitä, se tunne, se halu, se kaikki on kadonnut, vain tuoksut muistuttavat siitä enää ja sekin alkaa jo haihtua.

@2008 Maria

 

Kuulen sen vielä äänestäsi, tunnen sen vielä hengityksestäsi mutta en tunne sitä enää kosketuksessasi.

@2008Maria

 

Varjoissa kulkee nainen tummissa, hiljaa kävelee pää painuneena eteenpäin vailla päämäärää. Joka askeleella voit kuulla kun yksi kyynel vierähtää kylmään asfalttiin, joka kadunkulmassa katsovan taakseen ja toivovan että joku seuraa, joku huomaisi sen murheen ja kaipauksen. Joka askel vie pidemmälle, joka askel saa tuntemaan enemmän yksinäisyyttä, joka askel on askel kohti unohdusta. Kukaan ei huomaa naisen kyyneliä, ei tyhjää katsetta. Kukaan ei huomaa ennen niin kauniita kasvoja, kauniita käsiä. Silmissä paistaa enää kylmyys, käsissä näkyvät haavat. Maailma petti hänet, kukaan ei auttanut, kukaan ei koskaan kysynyt. Kaikki vain unohtivat, nyt hänen on vuoronsa unohtaa.

@2008Maria

Haluan entiseen, haluan sen mitä silloin, haluan sen kaiken takaisin. Miksi kukaan ei kertonut että se sattuu näin paljon, että se tappaa hiljaa, se kiduttaa ja tuhoaa. Kuka väitti että rakkaus ei satuta, kuka väitti ettei ilman rakkautta voi elää? Minut se tuhoaa, hiljaa kaikki lipuu sormieni välistä ja huomaan ettei mitään ole jäljellä entisestä. Haluan pois tästä kaikesta, haluan takaisin nuoruuteen, takaisin siihen kun kukaan ei välittänyt ja siihen kun sait aamulla herätä ja muistaa kuka olet.

@2008Maria

Koko elämäni on valhetta, kukaan ei tiedä mitä oikeasti tunnen. Kerran eräs poika kuunteli, sanoi ymmärtävänsä, lohdutti ja sitten petti. Koskaan enää en uskonut kehenkään. Kukaan ei tiedä mitä ajattelen kerron vain osan, kukaan ei tiedä mitä teen, näytän vain jotain. Kukaan ei koskaan ole halunnut tietää, ketään ei koskaan ole kiinnostanut. Kaikki haluavat vain että heitä kuunnellaan mutta kukaan ei halua kuulla. Kaikki vain nauravat jos vähänkään avaudun, kaikki moittivat jos näytän edes jotain mitä teen. Kukaan ei tiedä kaikki vain luulevat, kukaan ei koskaan ole nähnyt sisintä, sitä osaa joka hiljaa kuolee, sitä mitä puran kirjaimiin, sitä mitä huudan yksinäni pois eikä sitä mikä lopulta tekee minusta lopun.

@2008Maria

Illalla näen kasvoni vedestä, katson kuinka tuuli kuljettaa vettä silmieni yli, hiusteni ympärillä. Hiljaa itsekseni toivon että voisin katsoa tuolta toiselta puolelta, voisin katsoa tähtiin ja koskea niitä, koskea yötaivasta ja hiljaa nukkua sen samettisen pehmeään syliin. Mitä edemmäs ilta kulkee sitä haluttomampi olen jatkamaan. Katson kuinka tähdet lisääntyvät taivaalle, kuinka linnut hiljentyvät ja pieni tuulenvire kasvaa. Kun yö on saanut tähdet taivaalle, kuun loisteessa katselen maailmaa ja mietin mitä täällä teen, miksi en voisi laskeutua tuohon kylmään mutta niin kauniiseen unohdukseen, miksi en vain voi jäädä tänne, koskaan palata, jäädä kasvoiksi järven pinnalle. Hiljaa huokaan ja lupaan palata, pian.

@2008Maria