Katuuskottavuutta!

Meillä on inventaario-viikonloppu töissä ja sillä oli pitkästä aikaa meikäläiselläki vapaa viikolla joten pääsin isännän kyyttiin. Pitihän se Repsukkakin ottaa mukaan vihdosta viimen. Siinä ste pakattiin kassiin eväät, vettä, luonnollisesti heijastinliivit kun tehdasalueella kuljetaan ja kaikki muu tarpeellinen. Ste lährettiin.

Rauma, Turkkunen ja Valkeekoski oli reitillä ja ajoaika oli tommosen 12 tuntia mutta Respukka oli reissun vallan upeasti, mahtavasti jotten sanoisi.

Repa saa itte kertoa miten reissu meni.

 Joo oli kivaa välillä vähän piti puhista sille kamalalle konheelle jonka sisään iskä joutu ja joka pyöri pitkin pihaa isot silmät kirkkaina ja sen päässä oli joku ihmeellinen juttu jota kauhaks sanottiin (siellä oli kuulemma haketta jota laitettiin auton kyytiin mutta en usko jotain ruokaa se isi sille syötti että pääs pois sieltä hirviön sisältä).

Siinä konekopan päällä oli kiva makoilla  ja aina kun tuli yhtiön auto vastaan niin joku kaveri aina huuteli terkkuja mulle LA:n kautta! Siis joo kaikki huuteli vaan mulle ei niitä iskä ja äiskä kiinnostanu, kaikki tykkää musta kyl se taas huomattiin. Se oli kivaa mä sain morjestella kavereille ja aina jos huoltsikalle pysähdyttiin niin sain vahtia autoa ettei kukkaan vaan varaasta sitä. Sit ku oltiin siä Turus hakemassa hake kuormaa niin mä jotenki vahingos käännyin sillai huonosti ja onnistuin osuun tuhkakuppiin (semmotteeseen paina ja ulostaudu) no tietty se tuli alas. Äiskä kyl heti kuittas iskälle että ei olis kakkaa lattialla jos ei polttais mutta isi silti vähä harmistu. Äiti sit kyl piti mun puolia ku iskä meinas KUVITELKAA ett siinä meni mun eväät kus kohelsin, siis joo se meinas että kun mä nyt vahingossa tätä pikku pyllyäni siirtäes osuin siihen tarpeettomaan kuppiin (joka tietty rikkuki) niin mä en muka sais ruokaaaaa. Siis sittenhän mä ainaki rikon paikkoja ku alhasen verenpaineen takia hoipun nälissäni! No äiskä sit kuittas tilanteen ja sai isin hymyileen ja mä sain ruokaa, onneks äiskä oli mukana.(varsinkin ku kuka mua muuten olis ulkoiluttanu ku isi vaan taisteli niitten konehirviöiden kanssa) Ei mua kyl ne hirviöt (sanoivat niitä pyöräkuormaajiks) enää lopuks huolettanu ku aina iskä sieltä pois pääs. On se kova äijä. Nyt tarvii mennä välillä huiliin, mä kerron lisää ens kerralla ja äiskä lupas laittaa kuviaki musta teille! Moikka

-Maria & Repa-